Paavon Pohjantähti

Viikonloppuna oli vuorossa toinen Politiikan korkeakoulun seminaari. Toisen seminaariviikonlopun pohjana olivat politiikan eri lohkot. Luennoilla selvitettiin esimerkiksi Suomen kulttuuri- ja koulutuspolitiikkaa, ajankohtaista kunnallispolitiikkaa sekä maatalouspolitiikkaa.

Pohjantähti-opisto ja Pohjanranta vakuuttivat minut saapuessani lauantaina aamusta Keminmaalle. Tilat olivat hyvät niin huoneissa kuin muuallakin: löytyi kirkko ja tanssilava, kokous- ja saunatiloista puhumattakaan.

Lauantaina puhujana oli muun muassa professori Sami Moisio, joka puhui Suomen aluekehityksen vaihtoehdoista. Lisäksi Lapin maakuntajohtaja kertoi Suomen ja Euroopan unionin aluepolitiikasta ja Kaupunkineuvos Hannes Manninen selvensi tämän hetken tilannetta kunta- ja sote-uudistuksissa. 

Muista luennoista erityisesti Lapin kauppakamarin toimitusjohtajan Timo Rautajoen esitelmä yrittäjyydestä aluekehittämisen veturina oli erittäin mielenkiintoinen. 

Professori Sami Moisio esittelee elinkeinojen Suomea.

Osa slidestä, jota Timo juuri esittelee.

Timo Rautajoki ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Illanviettoamme oli vielä pohjustamassa reipas ja pirteä Annika Saarikko, joka kertoi omasta matkastaan polittikan keskiöön. Annika täyttää tänä vuonna 30 vuotta, joten oli todella mielenkiintoista kuulla nuoren menestyneen vaikuttajan ajatuksia. Illalla saimme maistaa myös Paavon omaa viiniä. Mahkeahko karviaisviini oli todellinen makunautinto! Vaikka en yleensä ole valkoviinin ystävä, täytyy myöntää, että oli harvinaisen hyvää "kotiviiniä". Lisätietoa Paavon viineistä.

Lisää kuvatunnelmia viikonlopusta:

Paavo hienossa neuletakissaan, tyylikästä!

Alla kuva Katri Kulmunin mielenkiintoisesta esityksestä ja Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko.

Sunnuntaina oli myös useampi luento ennen lähtöä kohti kotia. 

Paavo kertoi meille Suomen EU-poliikasta, ja muun muassa esitteli meille kirjojaan. Saimme luettavaksi On totuuden aika 2 ja Pohjanranta-teokset. 

Paavo esitteli myös ensimmäisen teoksensa Köyhän asialla, joka on julkaistu vuonna 1971. 

Paavonkin kirja oli hänen vanhemmilleen antamansa kirja.

Oma oli jo päässyt katoamaan. 

Jos joku omistaa tuon Paavon ensimmäisen kirjan tai tietää mistä sen voisi saada, niin huikatkaa! Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia mietteitä 25-vuotiaalla Paavolla oli vuonna 1971. 

Viikonloppu kului nopeasti ja taas oli aika lähteä pureskelemaan kaikkea opittua. 

Vieressäni istunut Tuomo kirjasi tulevaisuudensuunnitelmat muistiin. Sitä odotellen..

Sirma