Eettisiä kysymyksiä

Lueskelin teosta Eettinen herkkyys ammatillisessa toiminnassa (Juujärvi, Myyry, Pesso 2007), sillä huomenna on tenttittävä Eettisen johtamisen tentti. Suoraan sanottuna säikähdin, kun tajusin kuinka vahvasti minun toimintaani ohjaa velvollisuusetiikka. En ole ikinä pohtinut asiaa tarkemmin, mutta nyt kun pysähdyin ajattelemaan omaa käyttäytymistäni, sain selville, miksi monet ratkaisuni ovat olleet joskus epämukaviakin.

"Velvollisuusetiikan mukaan ihmisen pitää tehdä se, mikä on oikein. Velvollisuusetiikassa teon eettinen arviointi ei perustu teon seuraukseen, vaan tekoon itseensä. Oikeiden tekojen tekeminen on ihmisen velvollisuus, jolloin teko voi itsessään olla hyvä tai paha. Velvollisuudet ovat periaatteita, sääntöjä ja normeja --." (Juujärvi ym. 2007)

Esimerkiksi tärkeimpiä arvojani on rehellisyys ja sen takia on ehkä joskus tullut sanottua asioita liian suoraa kaunistelematta yhtään. Huomaan myös muita esimerkkejä, jossa velvollisuuseettiset päätökset eivät ehkä ole olleet minulle suotuisimpia. Oppimisprosessi on kuitenkin jatkuvaa, joten ehkä minä vielä opin katsomaan maailmaa utilitaristisemmin tai perustamalla ratkaisujani myös seurausetiikkaan.
Olen oppinut itsestäni paljon lyhyen ajan sisällä muutenkin. Ehkä erityisesti ajatteluani on yliopisto-opintojen lisäksi syventänyt alkanut Politiikan korkeakoulu.

Politiikan korkeakoulun ensimmäisen seminaarin lauantaista teille siis jo hieman kerroin ja lisäilin  kuvia. Nyt siis vuorossa on sunnuntai. Sunnuntai oli selvästi lyhyempi päivä, sillä seminaariviikonloppu loppui lounaaseen, jonka ajaksi oli merkitty klo 13-14. Sitä enemmin kuitenkin oli vuorossa Paavon luento ihmiskunnan tulevaisuudesta, kansanedustaja Mauri Pekkarisen luento Euroopan tulevaisuudesta  painottuen Euroopan Unionin mahdollisuuksiin ja Jouni Ovaskan luento Suomen mahdollisuuksista tulevaisuudessa.

Mielestäni Mauri Pekkarisen esittämät huomiot EU:n tulevaisuudesta olivat harmaita, mutta mielenkiintoisia. Jouni Ovaskan luennossa Suomen tulevaisuudesta ja tämän hetkisistä ongelmista puhuttiin monista asioista, mutta keskustelussa kiinnitimme paljon huomiota synkkään totuuteen nuorten syrjäytymisestä. Mielestäni luennolla esitettiin hyviä huomautuksia siitä, kuinka esimerkiksi syrjäytyneitä parantamalla ei pystytä koskaan poistamaan koko ongelmaa, vaan pitäisi päästä syvemmälle ja ehkäistä syrjäytymisen alkaminen. Nämä ovat vaikeita asioita, mutta on mielestäni hienoa, että pystyimme keskustelemaan avoimesti.

Tässä taas kuvien kautta lisää sunnuntaista:

Mauri Pekkarinen kertasi Euroopan unioinin toimielimet selventääkseen luentoansa.

Politiikan korkeakoululaisia odottamassa luennon alkua.

Maurin pohjustaa luentoaan.

Maurin virallinen luento alkaa.

Mauri kertaa Kreikan, Italian, Espanjan ja Portugalin tapahtumia.

Mauri linjaa. 

Mauri vetoaa.

Paavohan se siinä!

Myös Ovaska selvitti Suomen osuutta Euroopan unionissa.
Luennot eivät olleen kuitenkaan kertausta, vaan sulautuivat hyvin toisiinsa.

Paavo linjaa ja kommentoi Ovaskan näkökulmaa.

Paavo myhäilee tyytyväisyyttään onnistuneen seminaariviikonlopun lopussa.

.....

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä luvattu kuva: yhteiskuva Paavosta ja minusta. Ihanaa!

Mitäs piditte ensimmäisestä Politiikan korkeakoulun seminaariviikonlopusta? 

Kuulostaako hyvältä? 

Kommentointi on sallittua ja jopa suotavaa :)

Sirma